Nuoren naisen opas kristillisen luonteen harmoniseen kehitykseen

Nuoren naisen opas kristillisen luonteen harmoniseen kehittämiseen

Todellinen uskonto on olennaisilta osiltaan progressiivinen

Kirjoittanut Harvey Newcomb

Suuri moraalinen ja henkinen muutos, jonka Raamatun mukaan on tarpeen pelastukseen, vertaillaan Kristuksen ja apostolien toimesta uuteen syntymään, koska se on hengellisen elämän alku. Termi regeneraatio kuitenkin viittaa vain tähän muutokseen sen alussa, joka on välitön. Nuori kääntyväinen, siis, apostoli Pietari oikeutetusti kutsuu "vastasyntyneeksi vauvaksi". On siis suuri virhe olettaa, että todellinen kristitty, joka on oikeassa mielentilassa, katsoo taaksepäin kääntymyksensä ajankohtaan etsimään elävimpiä ja voimakkaimpia armolahjojen harjoituksia tai pääasiallisia todisteita siitä, että hän on armollisessa tilassa. Se voi todella olla tuolloin havaittavampaa, koska muutos luonnollisesta tilasta armolliseen tilaan on hyvin suuri. Kuitenkin tämä muutos on epätäydellinen, ja suurin osa "vanhan miehen riisumisesta" - "kehon alistamisesta ja sen pitämisestä alaisuudessa" - on vielä tehtävänä; kun taas "uuden miehen" on kasvauduttava lapsuuden heikkoudesta "täydellisen Kristuksen miehen mittaan Jesus".

Oikea uskonto on siis olennaisilta osiltaan progressiivinen. Tämä on kaikkien Jumalan sanassa käytettyjen hahmojen selkeä implikaatio kuvaamaan armon työtä sydämessä. Sitä verrataan sinapinsiemeneen, joka on pienin kaikista siemenistä. Mutta kun se itää, se kasvaa ja leviää oksiaan, kunnes siitä tulee suurin kaikista yrteistä. Tämän hahmon kauneutta ja sopivuutta ei voida arvostaa, ellei oteta huomioon kasvien rehevää kasvua Itämaissa. Mutta meidän ei pitäisi koskaan odottaa, että tällainen kasvi kehittyy heti täyteen kypsyyteen. Se on sieni, joka avautuu täysin kasvanut auringonpaisteeseen ensimmäisen kerran aamulla; mutta se kuihtuu yhtä nopeasti. Kuitenkin meidän ei pitäisi odottaa, että tällainen kasvi pysähtyy kasvussaan, ennen kuin se saavuttaa kypsyyden. Jos se lakkaa kasvamasta, on siinä oltava madonjuuri tai jokin kuolettava tauti, joka aiheuttaa sen kuivumisen ja kuoleman.

Armon vaikutus on myös verrattu hiivaan; joka on aluksi niin pieni, että sen läsnäolo jauhoissa tuskin voidaan havaita. Mutta kun se alkaa vaikuttaa, se lisääntyy ja laajenee, kunnes kaikki on hiivattu. Kuitenkin sen edistymistä voidaan haitata kylmällä; ja prosessi voidaan harvoin palauttaa, niin ettei se vahingoita tuotantoa. Niin kristitty harvoin toipuu takajäämisestä ja kylmenemisestä hengellisissä tunteissaan.

Jälleen, armo on verrattu elävään lähteeseen - suihkulähteeseen, jonka vedet kuplivat ylös ja lähettivät jatkuvan virran. Kristus sanoi: "Vesi, jonka minä annan hänelle, tulee olemaan hänessä elämän veden lähde, joka pulppuaa ylös ikuiseen elämään." Nämä sanat lausuttiin, kun Herramme istui syvällä kaivolla, keskustellessaan samarialaisen naisen kanssa. Kuten hänen tapansa oli, hän otti opetuksen ympäröivistä esineistä. Hän ohjasi naisen huomion pois vedestä, joka voisi sammuttaa vain luonnollisen janon, elävään veteen, joka virkistää sielua. Mutta hän, ymmärtämättä häntä, toivoi tietää, miten hän voisi saada elävää vettä syvästä kaivosta, ilman mitään, jolla vetää. Osoittaakseen elämän veden ylivoiman, hän kertoi hänelle, että ne, jotka joivat siitä, saisivat sen itsestään, jatkuvasti pulppuavan ylös, kuin ylitäynnä suihkulähteestä.

Yksi kirjoittajan varhaiselämän syvimmistä muistoista on elävä lähde, joka virtasi kallion läheltä hänen lapsuutensa kodin lähellä. Ankarin kuivuus ei koskaan vaikuttanut siihen, ja pohjoisen talven kylmimpään aikaan se ei koskaan jäähtynyt. Usein, kun hän nousi aamulla, kun jäähdytys tuuli vihelsi ympäröivässä asunnossa, ja kaikki tuntui olevan suljettu pysyvään pakkaseen, jää ja lumi savusivat lähteen ympärillä. Näin, kuin vakaa virta, meidän armomme tulisi virrata, vaikuttamatta muiden kuivuudesta tai hedelmättömyydestä, sulattaen jäisiä sydämiä ympärillämme.

"Vanhurskaset", sanoo David, "kukkii kuin palmupuu; hän kasvaa kuin setri Libanonissa." Palmupuu jatkaa kasvamistaan ja lisääntymistä, ja säilyttää voimansa ja hedelmällisyytensä ehkä pidempään kuin mikään muu puu. Se on myös kuuluisa kyvystään lisätä omaa lajiaan, sen juuri tuottaen suuren määrän imupuita; ja kun se istutetaan elävän lähteen viereen aavikolle, pian löydetään pieni metsä palmupuita kasvamassa sen ympärille. Tämä on yksi hyödyllisimmistä puista, ja sen jokainen osa on käytetty johonkin hyödylliseen tarkoitukseen. "Kukkii kuin palmupuu" on siis täynnä merkitystä. Tämä voidaan saavuttaa kristityllä vain, kun hän edistyy omassa hengellisessä kasvussaan, vaikuttaen omalla vaikutuksellaan "oikeuden puiden" lisääntymiseen Herran puutarhassa, ja runsastuen hyödyllisyydessä.

Setri on ikivihreä. Se ei, kuten monet puut, menetä lehtiään, ja jää näennäisesti elottomaksi puoleksi vuodeksi, ja sitten ampuu taas runsaimmin lyhyeksi ajaksi; mutta sen kasvu on tasainen ja varma. Se on jatkuvasti vihreä. Kasvaa kuin setri, osoittaa siis tasaista edistymistä jumalallisessa elämässä.

Motivit, jotka kannustavat meitä etsimään ja ylläpitämään korkeaa jumalanpelkoa, ovat korkeimmat, jotka voidaan esittää mieleillemme. Jumalan kunnia vaatii sen. Tämä on suurin mahdollinen hyvä. Se on jumalallisten täydellisyyksien ilmentymä hänen älykkäille luomuksilleen. Tämä ilmentymä tapahtuu, kun hän paljastaa heille luomistyönsä, huolenpidonsa ja armoonsa sekä painaa hänen moraalisen kuvansa heidän sydämiinsä. Siinä heidän onni koostuu. Jumala siis harjoittaa ylinnä altruistista hyväntahtoisuutta hänen omassa kunnianaan. Mikään ei voi lisätä hänen onneaan: mikään ei voi vähentää sitä. Jos koko luomakunta pyyhittäisiin pois, ja Jumala olisi ainoa olento universumissa, hän olisi silti täydellisen kunniallinen ja onnellinen itsessään. Siksi ei voi olla itsekkyyttä hänen ylläpidäessään omaa kunniaansa. Luojan kunnia on olennaista luomuksen hyväksi. Halu ylistää Jumalaa on siis oltava meidän toimemme hallitseva periaate, toimemme liikkeellepaneva jousi.

Mutta kuinka Jumalan kunnia edistyy meidän kasvussamme armossa?

1. Se ilmenee meille painamalla hänen kuvansa sydämiimme ja antamalla meille hengellisen löydön hänen moraalisen luontonsa täydellisyydestä, puhtaudesta ja kauneudesta.

2. Se ilmenee muille, niin pitkälle kuin ylläpidämme pyhää elämää; sillä siten Kristuksen moraalinen kuva esitetään, niin kuin auringon kunnia ilmenee kuun heijastamassa valossa.

3. Jumalan kunnia edistyy, kun teemme muut tutuksi armonsa rikkauksille ja tuomme heidät Kristukseen; sillä siten he saavat hengellisen valon nähdäkseen jumalallisten täydellisyyksien kauneuden ja kunnian, ja hänen kuvansa painetaan heidän sieluihinsa.

Meillä on samoin suuri rohkaisu pyrkiä edistymään jumalallisissa asioissa. Jumalan sana on täynnä lupauksia niille, jotka pyrkivät korkeampiin saavutuksiin jumalallisessa tiedossa ja pyhyydessä. Profeetta Hoosea sanoo: "Silloin me tiedämme, jos me pyrkimme tuntemaan Herran: hänen lähdönsä on valmistettu kuin aamu; ja hän tulee meidän luoksemme kuin sade, kuin myöhäinen ja varhainen sade maan päälle." Hänen lähdönsä niille, jotka pyrkivät tuntemaan hänet, on yhtä varma, säännöllinen ja vakaa kuin päivittäinen aamun paluu; ja yhtä edistyvä kuin aurinko, kun sen säteet puhkeavat idästä ja lisääntyvät kirkkaudessa ja voimakkuudessa, kunnes ne kaatavat polttavan kuumuuden ja vakaan, selkeän valon täydellisen päivän. "Jos me pyrkimme tuntemaan Herran", meidän lohdutuksemme ovat yhtä vakiot, ja meidän kokemuksemme Herran hyvyydestä yhtä varmat kuin yön ja päivän säännöllinen vuorottelu; ja meidän yhteytemme Jumalan kanssa ja valon lisääntyminen on yhtä vakaa kuin auringon edistyminen varhaisesta kasteesta keskipäivään. Saattaa olla tilapäisiä pilviä; mutta ne haihtuvat nopeasti, ja Oikeuden Aurinko puhkeaa makeampien säteiden ja iloisemman loiston kanssa.

Se tulee myös "meidän luoksemme kuin sade, kuin myöhäinen ja varhainen sade maahan." Palestiinassa sade ei satu, kuten tässä maassa, kaikina vuoden aikoina; mutta raskaat sateet laskeutuvat, kastellakseen maan kylvöajalla, saadakseen siemenen itämään ja kasvamaan; ja nämä sateet ovat niin runsaita, että ne kannattavat kasvillisuutta tasaisella edistymisellä, kunnes lähellä sadonkorjuuta, jolloin "myöhäinen sade" putoaa, täydentääkseen satoa - antaakseen jyvälle ruumiin, jotta se, kun se kypsyy, voi olla täyteläinen ja täysi. Jos tämä myöhäinen sade epäonnistuu, jyvä kutistuu ja kuivuu, niin että vilja huononee laadultaan ja vähenee määrältään. "Varhainen sade" tekstissä, viittaisi siten siihen "virkistykseen ylhäältä", jonka sielu kokee, kun "hyvä siemen" sanan ensimmäinen kerran itää; ja jos tämä on runsas, ja nuori kristitty "seuraa edelleen tuntemaan Herran", impulssi, jonka hän sitten saa, kannattaa häntä eteenpäin tasaisella hengellisellä kasvulla, kunnes "myöhäinen sade" tulee täydentämään hänen hedelmänsä.

Kristittyjen, jotka ovat edenneet paljon jumalallisessa elämässä, kokemuksessa on jotain hyvin samankaltaista kuin tämä "myöhäinen sade". He jatkavat tasaisella tiellä, kääntymyksensä jälkeen, aina edeten, vaikka ehkä vähemmän havaittavasti toisinaan kuin toisinaan, niin kuin kasvillisuudessa on aikoja, jolloin asiat näyttävät tekevän mitään edistystä. Mutta lopulta, kun ovat uskollisesti seuranneet edelleen tuntemaan Herran, he saavat uuden voitelun ylhäältä. Herran Henki vuodatetaan heidän ylleen uudelleen, kuin "myöhäinen sade", täydentääkseen kristillisten armolahjojen kasvua. Voi käydä niin, että kasvillisuuden kasvussa Idässä, joskus ennen "myöhäistä sadetta", kuivuus voi olla niin suuri, että jyvä notkuu, ja ehkä näyttää siltä, kuin se kuivuisi ja kuolisi pois.

Niin usein, ennen tätä uutta kokemusta, josta puhun, kristitty johdatetaan suurten koettelemusten kautta, usein ylittäen, kiusauksen voimassa ja vakuuttumisen voimassa, mitä edelsi hänen ensimmäinen kokemuksensa anteeksiantamuksen armosta. Mutta kun valo taas murtautuu hänen mieleensä, hänet johdatetaan ulos "laajalle paikalle", ja hän näkee "Herran kauneuden" ja hänen armonsa kirkkauden, selkeämmin kuin koskaan ennen. Täydellisen vakuuttumisen rikkaudet murtautuvat sieluun, ja hänen rauhaansa virtaa kuin joki, joka ei koskaan kuivu. Hänellä on uusia ja selkeämpiä löytöjä Jumalan kirkkaudesta, ja siitä jumalallisesta ja sanoinkuvaamattoman kirkkaasta mysteeristä, "Jumala ilmestyi lihassa". Hänen sielunsa on korotettu Jumalan teissä, vaikka hän on äärimmäisen nöyrä itsessään, ja nöyrä Jumalan edessä. Hän on vaihtanut "orjuuden hengen" "lapsuuden henkeen". Hänen mielensä on "täydellisessä rauhassa, pysyen Jumalassa". Ja tämä "myöhempi sade" tuo hänen hedelmänsä kypsyyteen. Hänen rakkautensa ja ilonsa, samoin kuin kaikki hänen jumalalliset tunteensa, ovat puhtaampia ja hengellisempiä, vähemmän sekoitettuja inhimilliseen intohimoon; hänen uskonsa on vahvempi, selkeämpi ja vakaampi; hänen kärsivällisyytensä on vahvistunut; hän on lempeämpi, hellävaraisempi, nöyrämpi, vaatimattomampi, johdonmukaisempi kaikissa tilanteissa ja käytöksessään. Hän kirjaimellisesti ja todella "tuottaa hedelmää kärsivällisesti"; ja hänen hedelmänsä säilyy, ja näkyy, Jumalan arvon kirkkauden ylistykseksi. Ja monilla tämä virkistäminen toistuu usein pitkän kristillisen elämän aikana, aiheuttaen heidän aina "tuottavan hedelmää omalla kaudellaan".

On olemassa jotakin vastaavaa tätä "viimeistä sadetta" Raamatun pyhien kokemuksessa, niin kuin Jobin koetuksessa, ja Daavidin ja Pietarin kokemuksessa heidän kaatumisensa jälkeen. Samoin löydämme sen merkittävien kristittyjen muistelmista, kuten Bunyanin, rouva Edwardsin (Jonathan Edwardsin vaimo), Edward Paysonin, James Brainerdin, Taylorin, Griffinin ja monien muiden. Rouva Edwards sanoi, että hän nautti pitkään "rikkaista varmuuden täyteydestä". Hän tunsi "katkeamattoman ja täydellisen antautumisen Jumalalle terveyden tai sairauden, helpotuksen tai kivun, elämän tai kuoleman suhteen; ja täydellisen antautumisen lähimpien maallisten ystävien elämästä." Hän myös tunsi "makean rauhan ja sielun rauhallisuuden, ilman pilveä, joka sen keskeyttäisi; jatkuvaa iloa kaikissa luonnon ja Jumalan Providence-tekojen; ihmeellistä pääsyä Jumalan luo rukouksella, tuntien keskustelua hänen kanssaan, ikään kuin Jumala olisi täällä maan päällä; usein, selkeästi, tuntien ja välittömästi vastauksia rukoukseen; kaikki kyyneleet pyyhitty pois; kaikki entiset elämän vaikeudet ja surut unohtuneet, paitsi suru synnistä; kaiken tekeminen Jumalan kunniaksi, jatkuvalla ja keskeytymättömällä iloisuudella, rauhalla ja ilolla." Samalla hän hoiti jokapäiväisiä elämän tehtäviä suurella ahkeruudella, pitäen niitä osana Jumalan palvelua; ja kun ne tehtiin tästä syystä, hän sanoi, että ne olivat yhtä iloisia kuin rukous itsessään. Hän osoitti myös "äärimmäistä ahkeruutta välttääkseen jokainen synti, ja täyttääkseen jokaisen moraalisen velvollisuuden. Hän oli hyvin esimerkillinen jokaisen sosiaalisen ja suhteellisen velvollisuuden täyttämisessä; osoitti suurta elämän ja keskustelun vaatimattomuutta; suurta nöyryyttä, hyväntahtoisuutta ja hengen lempeyttä; ja vältti merkittävän tunnollisesti kaikkea, mitä hän piti omana luonteensa puutteina."

Mutta miten nämä ihmiset saavuttivat tämän korkeuden kristillisessä elämässä? Vaikka vapaalla, suvereenilla armolla — silti se ei ollut mikään ihme. Jos käytämme samoja keinoja, voimme saavuttaa saman lopputuloksen; ja se ei ole ristiriidassa riippuvuutemme kanssa Jumalasta tai hänen suvereniteettinsa kanssa armonsa jakamisessa; sillä hän on määrännyt sekä keinot että lopputuloksen. Puhuessaan rouva Edwardsin saavutuksista hänen miehensä sanoo: "Rouva Edwards oli pitkään, tavallista enemmän, kasvanut armossa; ja noussut, hyvin havaittavissa olevin askelin, ylemmäs Jumalan rakkaudessa, maailman kieltämisessä ja syntien ja kiusausten hallinnassa, suurten koettelemusten ja konfliktien, pitkään jatkuvan kamppailun ja taistelun syntien kanssa, sekä hartaiden ja jatkuvien rukousten ja työn jumalisuudessa, ja mielen sitoutumisen kaikissa keinoissa. Tämä kasvu oli seurannut, ei vain suurta lisääntymistä uskonnollisissa tunteissa, vaan myös hyvin näkyvää ulkoisen käyttäytymisen muutosta; erityisesti elämässä maailman yläpuolella, ja suuremmassa määrin pysyvyyttä ja voimaa velvollisuudentien ja itsedenialin, ylläpitää kristillistä taistelua kiusausten alla, ja voittaen, ajasta toiseen, suurten koettelemusten alla; pysyen liikkumattomana, koskematon rauha ja lepo, ajan muutosten ja onnettomuuksien alla, kuten äärimmäisen kivun kaudet, ja välittömän kuoleman näennäinen vaara."

Löydämme samankaltaisia koettelemuksia ja kamppailuja muiden elämästä. Tämä on se, mitä voimme odottaa. Se sopii kristilliseen elämään, niin kuin se on kuvattu Jumalan sanassa. On "suurten koettelemusten kautta, että me tulemme taivaan valtakuntaan." Tämä on tie, jota meidän on seurattava, jos me haluamme koskaan päästä sinne. Meidän on tehtävä jumalisuus elämän suurimmaksi asiaksi, jolle kaikki muu on alistettava. Meidän on osallistuttava työhön koko sielullamme, katsomalla Kristukseen vahvuuden lähteenä meidän hengellisiä vihollisiamme vastaan; seuraamalla Paavalin esimerkkiä, "unohtamalla ne asiat, jotka ovat takana, ja ulottamalla kätemme niihin asioihin, jotka ovat edessä; pyrkimällä kohti merkkiä, joka on Jumalan korkeimman kutsumuksen palkkio Kristuksessa Jeesuksessa;" ja sitten me tulemme voittajiksi lopussa, "sen kautta, joka on rakastanut meitä ja antanut itsensä meidän puolestamme."